Nokisella 17.6

Joo pitihän se tuas lähtee pariks tunniks käymään nokisella. Tällä kertaa kyseessä oli enemmänki opas keikka kun kalastuspainotteinen reissu. Kalaa kuitenkin löydettiin ja opastuskin meni aikalailla nappiin.
Elikkäs joskus 9 pintaan lähettiin kuopiosta köröttelemään ja matkan varrella soittelinkin Laakkosen Laurille josko lupia vois käydä hakemassa ja pystyihän niitä. Eli luvat taskuun ja takasin koskelle.
Kun kerta ''oppaaksi'' lupauduin (isälle siis oppaana toimin) niin pitihän se myös hoitaa omat ''velvollisuudet''. Eli molemmille kasailin setit ja lähdettiin kahtelemaan mitä sitä oikein löytyy. Ja sillalla oltiin heti jo ihmeissään ku niskalle katseltiin. Ensireaktio oli että jumalauta mitä harjuksia niskalla oikein pyörii! Mutta alkusäikähdyksestä kun selvittiin niin tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä olikin muutaman kilon lahnoja. Taimenia ei sillan läheisyydessä kuitenkaan näkynyt.
Kalastus aloitettiin sillan ympäristöstä ja yritettiin etsiä harjuksia. Muutaman heiton itse menin sitten tekemään pinturilla ja välittömästi jouduinkin irrottelemaan harjuksen. Eihän tämän näin pitäny mennä... Ja siitäpä viisastuneena jätinkin kalastuksen melko vähiin hetkeksi. Tästä seuraavaksi siirryttiin haukkaamaan hieman evästä ennen saareen rymyämistä missä tarkoitus oli sitten ihan löytääkkin kaloja.
Syömiset hoidettiin ja lähdettiin siitä sitten kampaamaan matalaa-uomaa. Kateltiin siinä hieman larvastus-hommia ja tottakai taas uittotekniikkaa näyttäessä n. 35-40cm harjus larvassa kiinni ja pitihän se sitten päästää takasin virtaan larvoja syömään. Taas oma kalastus hetkellisesti boikottiin ja siirryttiinkin saareen.
Saaressa sain komennon, että pitäisi itsekkin kalastaa ja päätinkin alkaa pinturoimaan alhaalla. Eipä kauaakaan kun nelson caddistä 16# vietiin. Taas harjus. Tästä sitten siirryinkin katselemaan isän touhuja. Tapahtumia ei kuitenkaan saatu ja siirryttiin sitten paikalle mitä koko päivä oli tullutkin ''säästeltyä'', eli saaren toiselle puolelle ''varmaan paikkaan''. Vaihdoinkin siinä isälle sitten vanhan kunnon PT-nymffin siimanpäähän ja annoin lyhyet ja ytimekkäät ohjeet: ''Mene hiljaa tuohon, heitä tuohon ja uita rauhassa.'' Ja olisko ollut kolmas heitto kun siima kiristyi ja siellähän se kala potkiskeli. Yllättävän kova tämä kala olikin räyhäämään pinnassa, kuitenkin kuten arvata saattaa rauhallisen väsytyksen jälkeen kävin pussittamassa kalan. Ja nätti kala sieltä haavista löytyikin. Ehjäeväinen 46cm vanha istari. Evät oli nimittäin muuten jo siinä kunnossa, että varmasti on kala useamman kesän jo kerennyt nokisen läheisyydessä puljaamaan. Eväleikattu kun kuitenkin oli niin soppakalaksihan se jouti. Tähän olikin sitten pikakeikka hyvä lopettaa ja hetkellisten tuumailujen jälkeen lähdettiinkin kuopion suuntaan takasin.
Mukavahan tuo oli silti käydä ja kun ''opas'' hommatki meni aika nappiin nii mikä ettei hyvässä säässä ja seurassa. Kahtelee vaan että millonka sitä uudestaan oikein kerkiää. Vai tuleeko enää käytyäkään on sen verran matalalla jo vesi. Tiijäppä näistä mitä sitä vielä oikein keksii...