Nokisella 17.6

Joo pitihän se tuas lähtee pariks tunniks käymään nokisella. Tällä kertaa kyseessä oli enemmänki opas keikka kun kalastuspainotteinen reissu. Kalaa kuitenkin löydettiin ja opastuskin meni aikalailla nappiin.
Elikkäs joskus 9 pintaan lähettiin kuopiosta köröttelemään ja matkan varrella soittelinkin Laakkosen Laurille josko lupia vois käydä hakemassa ja pystyihän niitä. Eli luvat taskuun ja takasin koskelle.
Kun kerta ''oppaaksi'' lupauduin (isälle siis oppaana toimin) niin pitihän se myös hoitaa omat ''velvollisuudet''. Eli molemmille kasailin setit ja lähdettiin kahtelemaan mitä sitä oikein löytyy. Ja sillalla oltiin heti jo ihmeissään ku niskalle katseltiin. Ensireaktio oli että jumalauta mitä harjuksia niskalla oikein pyörii! Mutta alkusäikähdyksestä kun selvittiin niin tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä olikin muutaman kilon lahnoja. Taimenia ei sillan läheisyydessä kuitenkaan näkynyt.
Kalastus aloitettiin sillan ympäristöstä ja yritettiin etsiä harjuksia. Muutaman heiton itse menin sitten tekemään pinturilla ja välittömästi jouduinkin irrottelemaan harjuksen. Eihän tämän näin pitäny mennä... Ja siitäpä viisastuneena jätinkin kalastuksen melko vähiin hetkeksi. Tästä seuraavaksi siirryttiin haukkaamaan hieman evästä ennen saareen rymyämistä missä tarkoitus oli sitten ihan löytääkkin kaloja.
Syömiset hoidettiin ja lähdettiin siitä sitten kampaamaan matalaa-uomaa. Kateltiin siinä hieman larvastus-hommia ja tottakai taas uittotekniikkaa näyttäessä n. 35-40cm harjus larvassa kiinni ja pitihän se sitten päästää takasin virtaan larvoja syömään. Taas oma kalastus hetkellisesti boikottiin ja siirryttiinkin saareen.
Saaressa sain komennon, että pitäisi itsekkin kalastaa ja päätinkin alkaa pinturoimaan alhaalla. Eipä kauaakaan kun nelson caddistä 16# vietiin. Taas harjus. Tästä sitten siirryinkin katselemaan isän touhuja. Tapahtumia ei kuitenkaan saatu ja siirryttiin sitten paikalle mitä koko päivä oli tullutkin ''säästeltyä'', eli saaren toiselle puolelle ''varmaan paikkaan''. Vaihdoinkin siinä isälle sitten vanhan kunnon PT-nymffin siimanpäähän ja annoin lyhyet ja ytimekkäät ohjeet: ''Mene hiljaa tuohon, heitä tuohon ja uita rauhassa.'' Ja olisko ollut kolmas heitto kun siima kiristyi ja siellähän se kala potkiskeli. Yllättävän kova tämä kala olikin räyhäämään pinnassa, kuitenkin kuten arvata saattaa rauhallisen väsytyksen jälkeen kävin pussittamassa kalan. Ja nätti kala sieltä haavista löytyikin. Ehjäeväinen 46cm vanha istari. Evät oli nimittäin muuten jo siinä kunnossa, että varmasti on kala useamman kesän jo kerennyt nokisen läheisyydessä puljaamaan. Eväleikattu kun kuitenkin oli niin soppakalaksihan se jouti. Tähän olikin sitten pikakeikka hyvä lopettaa ja hetkellisten tuumailujen jälkeen lähdettiinkin kuopion suuntaan takasin.
Mukavahan tuo oli silti käydä ja kun ''opas'' hommatki meni aika nappiin nii mikä ettei hyvässä säässä ja seurassa. Kahtelee vaan että millonka sitä uudestaan oikein kerkiää. Vai tuleeko enää käytyäkään on sen verran matalalla jo vesi. Tiijäppä näistä mitä sitä vielä oikein keksii...

Nokisella 6.6

Joo pitihän se lähteä parin tunnin pikareissu tekemään, kun sanottiin ettei nokisella oo ennee kalloo. Noh tottakai sitä siellä oli ja kyllä sieltä jotakin löytykin.
Noin puoli yhden aikaan kurvailin parkkipaikalle mikä olikin autoista melko tyhjä eli pari autoo vaan parkissa. Kioski kun ei ollutkaan auki niin piti sitten Laakkosen numeroo alkaa kaivelemaan. Luvan tottakai sain kun kävin vaan hakemassa ja kyselin samalla vähän istutuksista, viimeisin reilu viikko sitten tehty, hyvä. Sen jälkeen pitikin ajella ''hirmukyytiä'' takasin parkkiin ja vehkeitä vetämään päälle.
Vehkeet kun sain viriteltyä päätin aloittaa kalastuksen leppoisasti harjusten parissa, eli sillan alle matalaan uomaan ja larvat uimaan. Yllättävän hiljaista kuitenkin piteli. Tottakai muutamat perhoista pääsin irrottelemaan, mutta yleisesti ottaen tartutusprosentti oli melkosen alhainen. Kun ei meinaa pysyä niin ei meinaa pysyä.
Mitään ihmeellisempää matalassa ei sitten tapahtunutkaan ja iso osa ajasta menikin tupakanpoltoksi. Sillalla kuitenkin kun palloilin huomasin, kun kolme taimenta nousi niskalle kallion viereen. Tinseliä siimaan ja yrittämään siis! Suurempaa tästä ei kuitenkaan kehkeytynyt vaikka jännityksellä välillä sai perhon uintia seuratakkin kun huomasi musta varjon lähtevän tulemaan vauhdilla perhoa kohti, mutta roiskauksiksi nämä ''otit'' vain jäivät. Taisimpa otikka-simppuakin uittaa muttei siihenkään tapahtumia tullut, eli autolle evästämään hieman.
Leipää syödessä sitten päätinkin jo, että kohta saa kalastukset riittää ja laitoin sitten larvat kiinni. Alaperhoksi otti-larva ja yläperhoksi PT-nymffi jossa hitunen pinkkiä. Lyijyä en edes kauheasti kehdannut laittaa, kun reissun tarkoituksena oli kuitenkin vain nauttia kalastuksesta. Tästä suunnistinkin sillalle taas tuumailemaan ja huomasin, että tästä kolmen kalan sakista oli vain yksi enää heittokantaman päässä. Eli ei muuta kun yrittämään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että toisella heitolla vapa taipui ja PT-nymffi pureutui kalan leukapieleen.
Väsytyksessä meinasi olla pienoisia ongelmia yhdessä vaiheessa kun kaksi nuorta poikaa innokkaana juoksivat viereeni ja alkoivat tulittaa virvelillä kohtaa missä oma kalani siiman päässä pyöri. Kuitenkin pienen kohteliaan huomautuksen jälkeen pojat fiksusti ymmärsivätkin lopettaa heittelyn. Kala kuitenkin haaviin ja kuten odotinkin istari lepäsi haavissa. Pikainen mittaus osoitti kalan olevan 46cm eli pannullehan tuo jouti.
Noin 2h tuli siis vaan oltua ja iso osa ajasta menikin vain tuumaillessa. Kalastus jakautui oikeastaan vaan kahteen paikkaan sillä mielenkiintoa ei nyt ollut koluta koko mestaa läpi. Mukava reissu kuitenkin kun taas kalatkin tottakai purivat perhoa. Josko sitä jopa parin päivän päästä kävisi uuden reissun vetäisemässä ja sitten pitääkin kalastaa ihan kunnolla. ;)