maanantai 18. huhtikuuta 2011

Nurmijoki 16.4

Joo-o tätäkin piti alkaa taas pitkästä aikaa päivittelemään. Elikkäs joo Heinosen kanssahan sitä tuli taas nurmijoella pyörähdettyä omalta osaltani kauden avausreissun merkeissä. Itelle tämä olikin eka kerta nurmijoella eikä oikeestaan ollu mitään tietoa millaselle paikalle sitä ollaan menossa, oltiin siis haapakoskelle menossa.
Paikalle ku päästiin yllätti paikka positiivisesti, aivan kun vartavasten pinturointiin tehty! No eipä siinä sitten kauaa tupakoitukaan ku oltiin jo rymyämässä niskalle, tässä vaiheessa ei vielä tuikkeja eikä myöskään sumareita paljon näkynyt joka hieman tunnelmaa latistikin. Keli oli kuitenkin loistava, vaikka vähän kovasti välillä tuuleksikin joten ei suostuttu vielä synkkyyteen vaipumaan.
Muutama tunti siinä sitten kalasteltiinkin ja tutustuttiin vähän tarkemmin paikkaa, kun huomattiin jo muutamia sumareita räpeltämässä pinnalla. Eipä siinä sitten pitkään kestänytkään kun alkoi jo ensimmäisiä tuikkejakin näkymään ja siitähän myö sitten intouduttiin ihan onkimaankin, paitsi että ensinhän sitä tottakai lähettiin makkaranpaistoon. ;) Mutta ku ei sitä syömässäkään pitkään viihytty nii pakkohan se oli onkimaan lähtee. Ja eipä siinä kauaa kestänytkään, kun aivan niskan yläosilla huomasin heittoetäisyydellä kalan käyvän tuikkaamassa. No siirryin vielä vähän parempaan paikkaan ja kohtahan kala pinturin hakikin, perhona siis matalalla kelluva sumaripinturi oranssilla rungolla. Ja kyllähän se kun kalan sai haaviin sujahtamaan niin muisti minkätakia ne pinturikalat on aina parhailta tuntuneet. Kallalla siis mittaa n. 44cm tai jotakin sinnepäin. Pitipä se kuvakin nopeasti napata ja sitten jouti kala takasin.
Eipä siinä aikaa pitkään sitten mennytkään, kun Heinosellakin jo pinturiin yritettiin ja jopa toisenkin kerran, erehdyin jopa mainitsemaan että hiukan rauhallisempi tartutus vois tuottaa tulosta. Vastaus oli kuitenkin melko lyhyt ja ytimekäs ''haista vit...''. Mutta kyllähän se selvästi kuutteli kun kohta vapa taipui ja kala kiinni! Ja lopuksihan se tottakai haaviin solahti. Kyllähän tuo kuulemma pinturikala kelepas!
Tämän kalan jälkeen tulikin sitten hiljaista, sumarit hävisi oikeestaan kokonaan ja työtä myötä myös tuikitkin loppuivat. Eikä siinä sitten enää paljon jaksettukaan kalastella vaan lähdettiin huristamaan kuopiota kohti. Mukava reissuhan tuo taas pitkästä aikaa oli ja vielä kun muutama kalakin taas kaivettiin esiin nii eikun parempi. Myös nurmijoki oli kyllä positiivinen yllätys ja varmasti tuolla tulee käytyä ainakin sumarikalassa, jos ei kesällä muuten tule käytyä.
Pitäisi kyllä tätä blogiakin alkaa päivittelemään vähän useammin, kuin joka 10:s reissu... Kuitenkaan tässä kirjottelussa kovinkaan kauan mene vaikka se aluksi tuntuukin vaikealta, kuitenkin kun omaksi huviksi tätä vain tekee eikä ''suorituspaineita'' kauheasti ole. Mutta pitää yrittää parantaa päivitystahtia, jos sitä vaikka vaikka vähän useemmin tulis kirjooteltua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti